Tekstin tuottaminen tuntuu minusta vaikealta. Se ei kuulu
mielipuuhiini. Tästä huolimatta olen parin vuoden ajan ansainnut elantoni
kirjoittamalla, uskokaa tai älkää. Tuona aikana kerkesin käydä muun muassa Päätalo-instituutin
kirjoittajakoulutuksen ja hankkia erinäisiä oppaita, kuten esimerkiksi Hyvä
lehtijuttu – kirjoittajan opas. Kuinka helpolta ja itsestään selvältä asia tuntuukaan,
kun noita oppaita lukee, mutta auta armias, kun itse pitäisi kirjoittamisen
työhön ryhtyä! Siis soveltaa luettu asia käytäntöön!
Hieman nikotellen (äänettömästi) lähiopetuspäivillä
suhtauduin oppimispäiväkirjana tehtävään blogiin. Voi ei, taasko tekstin
tuottamista! Tiistain 21.6. verkko-opetusillan aikana kuitenkin sain
valaistuksen ja uuden perspektiivin aiheeseen. Jospa en katsoisikaan blogia
tekstin tuottamisen pakkopullana, vaan niin kuin Kati hyvin asian avasi yhden
opiskelijakollegan kysymykseen liittyen: blogi tuo eri oppimisvaiheiden askelia
näkyväksi eli miten oppiminen on matkan varrella muuttanut omaa ajattelua.
Blogin kautta voin myös osoittaa osaamistani joiltakin osaamisalueilta. Minä
sanallistan osaamistani. Yes! Tämähän kuulostaa jo paljon paremmalta.
Tämän tiistai-illan aikana kävimme läpi paljon opiskeluun
liittyviä käytännön asioita. Se on hyvä. Alussa tulee tuutin täydeltä uutta, ja
kaikki uusi on tärkeää. Vaikka jo lähipäivillä monia asioita sivusimme, kertaus
on opintojen äiti. Asiat jää paremmin mieleen toistojen kautta eikä sitten
tarvitse toivottavasti kompuroida kovinkaan paljon.
Tosi mukava oli myös kuulla Tornion ryhmän
opiskelijakavereita. Toivottavasti edes kerran pääsemme kaikki kasvotusten.
Kati-tutor heitti illan lopuksi meidät aikamoiseen
harjoitukseen. Saimme 20 minuuttia aikaa lukea pari kolme -sivuinen teksti sekä
miettiä, miten opetamme kyseisen asiasisällön toisten ryhmien opiskelijoille. Harjoitus
toteutettiin niin kutsutulla palapelimallilla. Tehtävänanto suoraan sanoen
hirvitti ensi kuulemalta. Teksti oli täysin vieras, ryhmän jäsenet entuudestaan
tuntemattomia, aikaa vähän. Loppujen lopuksi palapelimalli oli kuitenkin
todella mielenkiintoinen. Tulemme jatkossa tällä tavalla työskentelemään sillä
erotuksella, että aineiston saamme tutustuttavaksemme ja työstettäväksemme jo
viikkoa ennen. Tämähän helpottaa paljon. Treeni oli kuitenkin tähän saumaan
hyvä, jotta tiedämme, millä tavalla syksyllä verkko-opetusillat jatkuvat.
Minulla oli ilo tehdä ryhmätyö Johannan, Reetan ja Tomin
kanssa. Meidän aiheen punaisena lankana oli opiskelijan ohjaaminen aktiiviseksi
toimijaksi, jolloin opiskelija itse johtaa omaa oppimisprosessiaan. Opettajan
rooli on toimia ohjaajana, tukijana ja mahdollistajana.
Avainsanoja aineistossamme olivat osallisuus, vapaus, vastuu
ja tarjouma. Osallisuus tulikin kuvattua tuossa edellä olevassa kappaleessa.
Silloin kun oppimisprosessin toteuttaminen on opiskelijan omalla vastuulla,
siihen liittyy myös vapaus. Vastuu tuo vapautta. Vapaus tuo vastuuta. Kummin
päin se menikään vai toimiiko molemmin päin? Voisi ajatella, että mitä enemmän
vastuu siirtyy opiskelijalle, sitä helpompaa opettajalla on. Ehkä se ei kuitenkaan
näin mene. Päinvastoin opettaja joutuu nyt skarppaamaan kaiken taitonsa ja
vaistonsa, jotta osaa ohjata opiskelijoita yksilöinä, joku kun saattaa valita
itselleen tuon vapauden, mutta vastuu jää unholaan.
Tarjouma on tärkeä sana. Tarjouma on erilaisia
oppimisympäristön osia tai oppimistapahtumia. On olemassa tarjoumaverkostoja.
Tarjouma tarkoittaa erilaisia tapoja hankkia ammattitaitoa.
Nyt on siis varsinainen verkko-opiskelukin lähtenyt
käyntiin. Parin kuukauden kesälomatauko tulee tähän väliin ja elokuun
loppupuolella virkeyttä ja voimia keränneenä jatkan opiskelua.