Opetustuokion toteutus

Tiistai-illan (11.10.2016) esityksen suunnittelussa useampiin eri valintoihin vaikutti se, että aikaa oli varattuna puoli tuntia, mikä on loppujen lopuksi lyhyt aika opetustilanteelle. Opetusympäristönä oli AC-tila, joka tuo omat mahdollisuutensa, mutta myös rajoitteensa. Pohdimme suunnitteluvaiheessa opetustuokion toteutusta tutorilta saamiemme kysymysten pohjalta.                                            
                                                                           

Miten opetan ja miten jäsentelen asian?
                                                                                                                                                                   

Opetustilanteen organisointi vaikuttaa asiasisällön oppimiseen. Asiasisältö vaikuttaa siihen, miten opetamme. Meillä aiheena oli YouTube-kanavan luominen, videon luominen sekä tekijänoikeudet ja käyttöoikeudet. Asiatietoa yhden käytännön esimerkin kera tuntui tulevan sen verran paljon, että valitsimme opettajajohtoisen menetelmän.
                                                                                                                                                        

Puolen tunnin aikana meillä toimi kolme ryhmän jäsentä vuorollaan opettajan roolissa. Vaihdot pyrimme tekemään sujuvasti ja aihepiirit toisiinsa linkittäen. Tällöin asian eteneminen ei häiriinny vaihdosta liikaa eivätkä opiskelijat putoa kyydistä. Tilanne pääsee jatkumaan luontevasti.
                                                                                                                                                                          

Rytmitimme puolituntisen aloitusosaan, jossa kerrottiin opetushetken sisältö ja valitsemastamme aiheesta yleistietoa. Tämän jälkeen oli varsinainen ydinsanoma eli YouTube-kanavan luominen sekä videon luominen kanavalle. Käytännön esimerkkinä ryhmän jäsen esitteli oman juuri luomansa YouTube-kanavan. Tällä saimme virikettä ja käytännönläheisyyttä opetustuokioon.
                                                                                                                                                                                                      

Teemaan päätimme liittää myös tärkeän ja useimmiten huomiotta jäävän seikan; tekijänoikeudet ja käyttöoikeudet, mikä itsessään jo olisi voinut olla opetustuokion aihe. Tai pelkästään YouTube-kanavan ja videon luominen olisi voinut olla aiheena jättäen pois yleisesittelyn ja käyttöoikeudet. Edelleenkin meillä on haasteena asiasisällön riittävän tarkka rajaaminen. Tähän on jatkossa vielä keskityttävä.

                         

Miten aktivoin kuulijan?
                                                                                                                                                                  

Kun AC:ssä tehdään valintoja eri opetusmenetelmien ja osallistujien aktivointien suhteen, tulee ottaa huomioon minkä tason kokemus osallistujilla on AC:stä. Jos käyttökokemusta ei ole paljon, niin silloin menetelmät valitaan mahdollisimman yksinkertaisiksi. Jo tällaisessa virtuaaliluokassa mukana olo etäyhteyksien päästä saattaa olla monelle kokemus, jota etukäteen jännitetään ja itse tilanteessa joudutaan ”skarppaamaan” täysillä, jotta pysytään mukana siinä, mitä tapahtuu. Mitä kokeneempi virtuaalitilojen käyttäjä opiskelijaryhmä on, sitä monimuotoisemmat menetelmät voivat olla käytössä.
                                                                                                                                                                   

Ryhmätyössämme päädyimme helppoihin aktivointimenetelmiin. Valitsimme etukäteen Facebookissa tehtävän kyselyn, joka viritti jo ennakkoon osallistujia aiheeseen. Lisäksi teimme esityksen aikana yhden viittauskyselyn. Loppuun aiottu kommentti- ja kokemuskooste jäi ajanpuutteen vuoksi tekemättä.
                                                                                                                                                              

AC:n käyttö ei ole meille ryhmäläisille tuttu koko monipuolisuudessaan. Toki tämä tilanne olisi ollut hyvä hetki opetella vaikkapa useampia uusia tekniikoita. Hankaluutena on se, että ryhmämme jäsenet ovat aktiivisia henkilöitä, ja meillä on haastetta kyllikseen ylipäänsä löytää yhteistä aikaa asioiden suunnitteluun ja testaamiseen. Tämä varmaankin oli se painavin syy, että tällä kerralla tyydyimme helppoihin ratkaisuihin. Mutta näinhän se menee ”tositilanteissakin”. Ratkaisut tehdään resurssien mukaan.

Hyödynnänkö pienryhmissä työskentelyä?      
                                                                     

Pohdimme pienryhmätyöskentelyn toteuttamista, mutta jätimme tämän vaihtoehdon aika lailla jo alkuvaiheessa pois. Opetustilanteen lyhyt aika vaikutti tähän päätökseemme kaikkein eniten. Ajattelimme ryhmiin jaon organisoinnin vievän liikaa aikaa ja vaikuttavan itse opetustilanteeseen keskittymiseen. Yhdessä illan esityksessä ryhmätyöskentelyä kyllä hyödynnettiin ja pienistä teknisistä hankaluuksista huolimatta se kaiken kaikkiaan vaikutti hyvältä kokeilulta. Vaikka emme itse tätä toteuttaneet, saimme aiheesta hyvää oppia toisen esityksen välityksellä.

Muuta

Padlet ei näy minun läppärin ruudullani kovin selvästi. Tekstit ovat niin pientä, että huononäköisenä, vaikkakin ”rillipäänä”, en pysty ruudulta padletin tekstejä lukemaan. No, ne kyllä ovat jälkikäteen katsottavissa Facebook-ryhmässämme.

Esitysten aikana viittauksia oli vaikea huomata. Osa jäi kokonaan huomaamatta. Viittaukset huomioitiin vain viittauskyselyissä.

Kustannussopimus opetusaineistosta

Tänään oli ihmeellinen päivä. Yksi sellainen päivä, jota on vaikea kuvitella etukäteen olevan. Ensimmäisen kustannussopimukseni tuotos on julkaistu. Itse asiassa se on eilen julkaistu, mutta sain tänä aamuna asian tietooni tämän kukkapuskan kera:

Kerron julkaisusta täällä ope-koulutuksen blogissani, koska julkaisu koskee opettajan työtä. Olen tehnyt palkanlaskennan aineistoja Edita Publishing Oy:lle. Julkaisut löytyvät tästä linkistä.

Viime vuonna koitin kovasti etsiä sopivaa harjoitusaineistoa taloushallinnon ammattitutkinnon opiskelijoille palkanlaskennan valmistavaan koulutukseen. Soittelin kustantajien myyjiä läpi, mutta mitään ei löytynyt. Palkanlaskennan oppikirjoissa oli pieniä yksittäisiä harjoituksia, joista ei oikein kunnon kokonaiskuvaa saa. Kaipasin vastaavaa aineistoa, mitä kirjanpidon puolelle on eTositeaineistoja olemassa.

Viime vuoden joulukuun alussa sitten Editalta soitti kustannuspäällikkö ehdotuksenaan, että alkaisin itse tekemään sellaista opetusaineistoa, jonka perään kyselin. Pienen mietinnän jälkeen suostuin. Tiesin, että työ on todella iso ja että tämän alan aineistoissa on se hankaluus, kun ne täytyy päivittää vähintään kerran vuodessa, joskus jopa useamminkin. Mutta tässä on nyt tulos valmiina myynnissä! Onpa hyvä mieli.

Samassa yhteydessä tuli pohdittua, mikä ero on julkistamisella ja julkaisemisella. Julkistaminen tarkoittaa teoksen saattamista luvallisesti yleisön saataviin (nähtävillä, tiedossa, esim. taideteoksen julkistaminen), mutta julkaistuksi teos tulee vasta sitten, kun se on luvallisesti jo myynnissä saakka tai sitten muulla tavoin jaossa yleisölle.

Oivaltavan oppimisen malli (Lonka, 2015)

Seurasin videotallenteelta professori Kirsti Lonkan huhtikuussa 2016 Oulussa pitämää luentoa Oivaltava oppiminen – miten syntyy oppimisen ilo? Lonkan Oivaltavan oppimisen malli (2015) aukeni minulle oikein hyvin. 

Mallista löytyi tuttuja piirteitä, jotka osasin yhdistää ajoille, jolloin on tullut treenattua esiintymisharjoituksia tai esseen kirjoittamista. Napakka alku, jolloin kiinnostus herää, ydinasia eli teema käsittelyssä keskellä ja lopuksi yhteen kokoava ja tulevaisuuteen suuntaava lopetus, tavoiteltavan tunnetilan varmistaminen.

Oivaltavan oppimisen vaiheet Lonkan mallissa:

1)      Prosessin käynnistäminen; kiinnostus ja uteliaisuus sytytetään

2)      Prosessin tukeminen; kiinnostusta ylläpidetään

3)      Arviointi; kiinnostus syvenee

Lonkan oppimisen mallissa lähtökohtana ovat alustavat tavoitteet, jonka pohjalta käynnistetään oppimisen prosessi. Yhdessä opiskelijoiden kanssa asetetaan oppimisen tavoitteen sen jälkeen, kun lähtöhetken osaaminen on selvillä. Alussa on tärkeää kannustavan ilmapiirin luominen. Kiinnostuksen ja uteliaisuuden herättämisellä aktivoidaan opiskelijat oppimisen työhön. Vielä parempi, jos saadaan opiskelijat ensin hämilleen (positiivisesti), jolloin varmasti huomio on herätetty.

Mallin kakkosvaiheessa eli varsinaisessa oppimisvaiheessa alussa herätetty kiinnostus ylläpidetään tavoitteellisella ja kohteellisella toiminnalla, joka voi olla itseopiskelua tai yhdessä oppimista, kuitenkin oppimisen ja ajattelun edistämistä. Toivottavaa ja tavoitteellista on se, että uusiakin tavoitteita syntyisi.

Viimeisen vaiheen tehtävänä on arviointikeskusteluja feed forward -periaatteella hyödyntäen rohkaista tulevaan, prosessin jälkeiseenkin oppimiseen. Tutkitaan, onko tavoitteisiin päästy vai onko ne jopa ylitetty. Selvitetään, mitä uutta ymmärrystä on luotu ja onko esimerkiksi oppiminen muuttunut jollakin tavalla. Lonka siis ei puhu feed backistä vaan hän puhuu feed forwardista. Koko oppimisprosessin aikana käytävä rakentava palautekeskustelu onkin tulevaisuuteen suuntaavaa – ei taaksepäin! Tämä oli mielenkiintoinen. Puhutaan palautteesta, mutta ei menneestä ajasta. Tätä pitää vielä pureskella.

Lonkan sanoin feed forwardissa ”Kaikki kohdistuu tulevaisuuteen. Ei siihen, millainen surkimus minä nyt olen, vaan millainen minä olen sitten, kun tämä sykli on ohi.”

Tätä ei ehkä kannata lukea

Tämän päivän opetusmenetelmät

-         -  Aikuinen oppija edellyttää tarkoituksenmukaisia menetelmiä ja sisältöä suhteessa tavoitteisiinsa ja tarpeisiinsa. –

Amatöörimaallikkoporukka soheltaa epälukuisella joukolla ja epämääräisellä aikataululla 20 minuutin kyhäelmän toisille amatöörimaallikkoporukoille aiheesta, josta ei ole koskaan ennen kuullutkaan. Tavoite täyttyy. Kaksikymmentä minuuttia kuluu, ja sen jälkeen hämmentyneet amatöörimaallikot päät sekaisin ja hämillään pureskelevat kymmenen minuutin ajan kuulemaansa ja välillä jopa tuntien myötähäpeää toisten puolesta ja noloutta ja harmistusta omasta puolesta.

Olen oppinut olemaan häpeissäni ja harmissani. Oliko tämä tavoite? Aivot takoo tunteita, joista kaikista ei oikein saa kiinni. Jossakin pinnan alla lymyää kysymys siitäkin, pitäisikö minun kuitenkin tuntea oppimisen iloa, pitikö minun saada evästä tulevalle työsaralle.

Minulla on hienot ac:t, blogit, googlet, youtubet, mindmapit, padletit. On internetin valtava maailma lisänään kaikki muut mahdolliset lähteet, kanavat ja tahot. Kaikki käden ulottuvilla. Kaikkea pitää käyttää, tai ainakin kokeilla. Tai ainakin osoittaa tai olla osoittavinaan osaavansa. Koulutuksen on mukauduttava nykypäivän vaatimuksiin. Kuinka paljon? Menetelmien ja tekniikan hyväksi ja sisällön kustannuksella? Opittava asia jää opetustekniikkakokeilujen jalkoihin. Minä vain nyt en tällä hetkellä näe, että saisin niin sanotusti  ”koko rahan edestä”.

Kuka valvoo hienojen tekniikkojen ja valtaisan tietoavaruuden myllerryksessä oppimisen laadun? Koulutuksen järjestäjä, opiskelija itse vai amatöörimaallikkoporukka? Sanalla amatöörimaallikkoporukka en halua loukata ketään, en todellakaan ketään yksittäistä opiskelijaa enkä ryhmää, vaan olen turhautunut menetelmään. Olenko nyt se konservatiivinen, itsekeskeinen oppija, josta itse eiliselle illalle aineistoa valmistelin?

En oikeasti tällä hetkellä näe, että taloushallinnon ammattitutkinnon valmistavassa koulutuksessa näillä menetelmillä ja teorioilla leipoisin kirjanpitäjiä. Olen ammatillisten opettajien koulutuksessa. Teoreetikkojen ja tutkijoiden sparraamiseen tämä malli varmastikin voisi sopia, mutta kyllä silloinkin täytyisi opetuspiuhoissa olla asiantuntijoita. Ollaanko itseohjautuvuutta viemässä jo liian pitkälle? Opettajat tehdään tarpeettomiksi. Opettaja ei enää ole opettaja vaan ohjaaja. Näinhän minä olen kuullut.

Oppilaat heitetään kaoottisena vellovaan mereen. Tuli mieleen tosikertomus siitä, miten eräs äiti koulutti poikaansa: pieni 5-vuotias poika moottoriveneeseen, moottori käyntiin ja vene irti laiturista järvelle. Äiti huutaa perään: ”Poika, elämässä on selvittävä.” Itkevä poika etsii epätoivoisesti pelastajaa, jota kuitenkaan ei löydy. Poika oppii, että elämässä on selvittävä. Se on tietenkin hyvä oppi sinänsä.

Kun on toisaalla kyllin kaaosta, silloin työpöydän ääressä kaikki tuntuukin mukavan selkeältä.

Mietin, että eikö jonkun muun pitäisi toimia opettajana kuin minun. Kävin eMBA-koulutuksen Oulun yliopistossa joitakin vuosia sitten. Onko opetusmaailma muuttunut näin radikaalisti tuosta ajasta? Meillä oli asiantuntijakouluttajia, kuten esimerkiksi Timo Tyrväinen, Aktian pääekonomisti. Heidän sallittiin oikeasti opettaa. Heitä kuunteli koko päivän, eikä ollut umpipuhkipoikkiolo, vaan olo oli voimaantunut. Silloinkin osallistuttiin, tehtiin ryhmätöitä ja keskusteltiin, mutta ote ja vastuu asiasisältöön oli varmoissa ja kokeneissa käsissä. Se tuntui ja näkyi. Luettiin paksuja opuksia ja kirjoitettiin esseitä. Onko tämä mennyttä aikaa? Minulle tuo opiskelumalli sopi erittäin hyvin. Tuli tuloksia. Olenko ainoa?

Tämä eMBA-jakso tuli kirkkaana mieleen eilisen viimeisessä esityksessä, jonka aiheena oli autenttinen oppiminen. Autenttisen oppimisen neljäs elementti oli asiantuntijaosaaminen. Asiantuntija tuo aidosta työelämästä asioita mukaan – kuinka asiantuntija ajattelee, toimii ja opettaa! Juuri näin. Esim. Timo Tyrväinen. Meillä tässä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajina toimimme me, joiden pitäisi oppia. Vaikkakin toiselle opettaminen on parasta oppia itselle, täytyy olla olemassa vastuu. Täytyy olla varmuus, jotta ei opeta väärin tai liian vajaasti. Tätä varmuutta minulla ei ole. Enkä myöskään halua olla tässä vaiheessa ja tässä asiassa vastuussa opiskelijakavereiden oppimisesta. Mahdoton vastuu minulle. Kun opetan asiaa, jota en itse hallitse, ei voi syntyä muuta kuin molemminpuolista turhautumista, pahimmassa tapauksessa korjaamatonta vahinkoa. Liekkö alla mainittu kritiikki nimenomaan erään opiskelijan turhautumista amatöörimallikkoporukan sohelluksiin?

Aiheellista vai aiheetonta kritiikkiä, vai jopa asiatonta?

Oli mukana kritisoija ja siihen myötäilemään muutama hovin jäsen. Dioihin ei kuulemma saa kirjoittaa kokonaisia lauseita. Dioissa ei saa olla liikaa tekstiä. Diojen tekstejä ei saa lukea, vaan pitää kertoa omakohtaisen kokemuksen kautta.

Minä en pysty henkilökohtaisen kokemuksen kautta luennoimaan aiheesta, josta minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta tai josta en ymmärrä riittävästi tai en ehtinyt omaa tai toisen valmistelemaa osiota omaksua. Nämä ryhmätyöesitykset ovat lyhyen ajan ja kiireen kompromisseja.

Edelleenkin kritisoinnin jälkeen käytän dioja pitkällä tekstillä ja lyhyellä tekstillä, kokonaisilla lauseilla ja ydinsanoilla, luen osan ja kerron toisen osan.

No, täytyy tunnustaa, että kyllä tämä kritiikki nyt sen verran vaikuttaa, että seuraavalla kerralla vähäisestä ajasta entistä isompi osa menee muotoseikkojen miettimiseen. Tämäkin on sisältöoppimiselta pois.

Osaaminen esille

Vaikea kysymys: Millä tavalla osoitetaan oma osaaminen konkreettisesti ja ymmärrettävästi?

Tämä kysymys on ollut minulle kynnyskysymyksenä HOPS:n laatimisessa ja tästä syystä HOPS on vielä alkutekijöissään. Olen kaiketi lähestynyt asiaa liian kaukaa katsoen. Konkretia on ihan lähellä, tässä ja nyt. Se on sitä, mitä minä teen. Se on yksinkertaisia asioita. Tämä oli tämän illan anti.

Tuon osaamiseni esille esimerkiksi kirjoittamalla, videoimalla tai muulla tavalla esittämällä arkipäivän tilanteita, joissa osaamistavoitteet toteutuvat. Opetussuunnitelman mukainen osaamistavoite voi olla minulla entuudestaan jo hallussa tai sitten opettelen sen. Haen jokaisen osaamistavoitteen kohdalle tilanteen käytännön opetustyöstä tai muusta työelämästä ja kirjoitan tai kuvaan tilanteen. 

Tartutaan hommaan ja tehdään ja eikun eteenpäin!

AC-treeniä ja ryhmätyöesityksiä

Eilen (tiistai 6.9.2016) varsinainen opettajakoulutus jatkui kesätauon jälkeen. Minulla oli tunne, että noin kahden kuukauden tauko on tehnyt sen normaalin tehtävänsä ja kaikki on aloitettava alusta. Kohtalaisen hyvin kuitenkin AC-istunnon tekniikka palautui mieleen.

Toimin hostina Kairan kampuksen AC-tilassa. Siiryminen yhteisestä tilasta pienryhmien tilaan ja päinvastoin näytti sujuvan kaikilta osallistujilta hyvin. AC:n muitakin toimintoja osasimme käyttää näppärästi, mm. mikrofonin mykistys silloin, kun ei ollut omaa puheenvuoroa.

Pienryhmissä oppii tunnistamaan puheenvuoroa pitävän henkilön äänen perusteella, mutta kun olemme koko 20-päinen joukko yhteisessä tilassa, olisi hyvä, jos puheenvuoron aluksi kukin kertoisi oman nimensä. Tässä on minulla itsellänikin muistettavaa.

Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota, on se, että ryhmässämme on muutamia etunimeltään saman nimisiä. Varmaan tuntuu tuttavalliselta kirjautua tilaan vain etunimellään, mutta voisi meitä muita auttaa tunnistamaan paremmin, jos sukunimikin näkyy.

Kairan kampuksen tilassa pidetyt opetussessiot olivat selkeitä ja sisällöltään vahvoja, sain niistä oikein hyvin oppia ja ajatuksia. Oli helppo seurata esityksiä. Rauhallinen ja selkeä puhe, josta välittyy myös asian osaaminen, tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Yhteen esitykseen emme saaneet PowerPoint-dioja avautumaan, mutta kommenttien jälkeen saatoimme todeta, että loppujen lopuksi tuo diojen näkymättömyys ei haitannut esityksen kuuntelemista eikä asian ymmärtämistä. Jäi epäselväksi, miksi dia-sarja ei auennut. Voisiko mahdollisesti syynä olla hieman hitaampi nettiyhteys, jolloin lataaminen ei tapahtunut?

Omaa esitystä on tietenkin aika vaikea arvioida. Sen voisi jälkikäteen katsoa nauhoitukselta. Aihe, työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaaminen, on minulle mielenkiintoinen, joskin itse en käytännössä ole ollut näissä tilanteissa mukana. Esitykseen en siis saanut oman kokemuksen ääntä. Uskoisin, että esitys sisällöltään oli hyvä, mutta olisin voinut asioiden esitysjärjestystä vielä hioa sekä jättää puolenkymmentä diaa pois, jolloin ei olisi tarvinnut hyppiä muutamien diojen ja ranskalaisten viivojen yli. Em. hyppiminen voi hieman haitata esityksen seuraajan keskittymistä ja se häiritsi myös minua. Mutta varmastikin esitys voittopuolisesti oli ok.

Meillä Kairan kampuksen ryhmällä ei ollut mahdollisuutta kokoontua kertaakaan yhteen sopimaan esityksen sisällöstä ja aika loppui kesken. Jokainen meistä haki sisältöä omineen ja kokosimme Google Docsiin yhteisen PowerPoint-esityksen. Samoja asioita tuli eri dioille, diojen asiajärjestyskin oli välillä niin ja näin, mutta Paulalle kiitos niiden ojennukseen laittamisesta :). Diasta, jonka joku muu on laatinut aineistosta, jota itse ei ole lukenut, on kylmiltään vaikea pitää esitystä. Mutta, mutta ... totesimmekin, että kyllä todellisessa työelämässä tällaisia tilanteita tulee vastaan. Siispä hyvää oppia tästäkin näkökulmasta. Seuraavaan ryhmätyöhön lähtiessämme olemme jo reippaasti valmiimpia, eikö vain :).

Blogia ja avainsanoja

Tekstin tuottaminen tuntuu minusta vaikealta. Se ei kuulu mielipuuhiini. Tästä huolimatta olen parin vuoden ajan ansainnut elantoni kirjoittamalla, uskokaa tai älkää. Tuona aikana kerkesin käydä muun muassa Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen ja hankkia erinäisiä oppaita, kuten esimerkiksi Hyvä lehtijuttu – kirjoittajan opas. Kuinka helpolta ja itsestään selvältä asia tuntuukaan, kun noita oppaita lukee, mutta auta armias, kun itse pitäisi kirjoittamisen työhön ryhtyä! Siis soveltaa luettu asia käytäntöön!

Hieman nikotellen (äänettömästi) lähiopetuspäivillä suhtauduin oppimispäiväkirjana tehtävään blogiin. Voi ei, taasko tekstin tuottamista! Tiistain 21.6. verkko-opetusillan aikana kuitenkin sain valaistuksen ja uuden perspektiivin aiheeseen. Jospa en katsoisikaan blogia tekstin tuottamisen pakkopullana, vaan niin kuin Kati hyvin asian avasi yhden opiskelijakollegan kysymykseen liittyen: blogi tuo eri oppimisvaiheiden askelia näkyväksi eli miten oppiminen on matkan varrella muuttanut omaa ajattelua. Blogin kautta voin myös osoittaa osaamistani joiltakin osaamisalueilta. Minä sanallistan osaamistani. Yes! Tämähän kuulostaa jo paljon paremmalta.

Tämän tiistai-illan aikana kävimme läpi paljon opiskeluun liittyviä käytännön asioita. Se on hyvä. Alussa tulee tuutin täydeltä uutta, ja kaikki uusi on tärkeää. Vaikka jo lähipäivillä monia asioita sivusimme, kertaus on opintojen äiti. Asiat jää paremmin mieleen toistojen kautta eikä sitten tarvitse toivottavasti kompuroida kovinkaan paljon.

Tosi mukava oli myös kuulla Tornion ryhmän opiskelijakavereita. Toivottavasti edes kerran pääsemme kaikki kasvotusten.

Kati-tutor heitti illan lopuksi meidät aikamoiseen harjoitukseen. Saimme 20 minuuttia aikaa lukea pari kolme -sivuinen teksti sekä miettiä, miten opetamme kyseisen asiasisällön toisten ryhmien opiskelijoille. Harjoitus toteutettiin niin kutsutulla palapelimallilla. Tehtävänanto suoraan sanoen hirvitti ensi kuulemalta. Teksti oli täysin vieras, ryhmän jäsenet entuudestaan tuntemattomia, aikaa vähän. Loppujen lopuksi palapelimalli oli kuitenkin todella mielenkiintoinen. Tulemme jatkossa tällä tavalla työskentelemään sillä erotuksella, että aineiston saamme tutustuttavaksemme ja työstettäväksemme jo viikkoa ennen. Tämähän helpottaa paljon. Treeni oli kuitenkin tähän saumaan hyvä, jotta tiedämme, millä tavalla syksyllä verkko-opetusillat jatkuvat.

Minulla oli ilo tehdä ryhmätyö Johannan, Reetan ja Tomin kanssa. Meidän aiheen punaisena lankana oli opiskelijan ohjaaminen aktiiviseksi toimijaksi, jolloin opiskelija itse johtaa omaa oppimisprosessiaan. Opettajan rooli on toimia ohjaajana, tukijana ja mahdollistajana. 

Avainsanoja aineistossamme olivat osallisuus, vapaus, vastuu ja tarjouma. Osallisuus tulikin kuvattua tuossa edellä olevassa kappaleessa. Silloin kun oppimisprosessin toteuttaminen on opiskelijan omalla vastuulla, siihen liittyy myös vapaus. Vastuu tuo vapautta. Vapaus tuo vastuuta. Kummin päin se menikään vai toimiiko molemmin päin? Voisi ajatella, että mitä enemmän vastuu siirtyy opiskelijalle, sitä helpompaa opettajalla on. Ehkä se ei kuitenkaan näin mene. Päinvastoin opettaja joutuu nyt skarppaamaan kaiken taitonsa ja vaistonsa, jotta osaa ohjata opiskelijoita yksilöinä, joku kun saattaa valita itselleen tuon vapauden, mutta vastuu jää unholaan.

Tarjouma on tärkeä sana. Tarjouma on erilaisia oppimisympäristön osia tai oppimistapahtumia. On olemassa tarjoumaverkostoja. Tarjouma tarkoittaa erilaisia tapoja hankkia ammattitaitoa.

Nyt on siis varsinainen verkko-opiskelukin lähtenyt käyntiin. Parin kuukauden kesälomatauko tulee tähän väliin ja elokuun loppupuolella virkeyttä ja voimia keränneenä jatkan opiskelua.

Lähipäivien anti

Perjantaipäivä ja lounastauko. Pian alkaa näiden lähipäivien viimeinen puserrus, varmasti yhtä täyteläinen iltapäivä opetusta, kuin on tähänkin saakka ollut.
Aamulla kertasimme kahden edellisen päivän jälkeen tunnelmia. Useammalla ensimmäinen päivä oli ollut raskaampi kuin toinen. Itselläni oli päin vastoin. Keskiviikon osaamistavoitteisiin perehtyminen oli minulle ehkä jonkinlainen ahaa-elämys. Taakse jääneen vuoden aikana olen sivusta seurannut omien opiskelijoiden näyttösuunnitelmien tekemistä, sivusta siksi, koska kokeneempi kollega hoiti opiskelijoiden kanssa tuon puolen. Ahaa-elämys siksi, koska oivalsin, että samalla tavallahan näyttötutkinnon suorittajatkin joutuvat tekemään osaamisen näkyväksi, joutuvat osoittamaan sen. Tämän näkökulman kautta varmasti osaan valmistavassa koulutuksessa jatkossa auttaa ja ohjata enemmän opiskelijoita oikeaan työskentelytapaan.
Tästä jatketaan ja tsemppiä meille koko opiskelijaporukalle ja ihanalle Kati-tutorille!

Meidän kaikkien iloksi tässä nuorta oppimisen ja tekemisen iloa: Jutta opettelee Some-noviisiksi.

Aloitus

Kuusamossa Koillis-Suomen Aikuiskoulutus Oy:n Oulanka-luokassa aherretaan toista lähipäivää pienellä, mutta motivoituneella porukalla. Ope-koulutus on alkanut tosi tehokkaasti. Koulutus alkaa näillä lähipäivillä (ke - pe 8.6. - 10.6.2016), ja jatkuu verkko-opiskeluna tiistai-iltaisin AC-yhteydellä joulukuulle saakka. Lisäksi tietenkin opiskelemme omatoimisesti.

Omalta osaltani voin sanoa, että tämä koulutus tulee itselleni ajallisesti parhaaseen mahdolliseen hetkeen. Minulla on yksi koulutuskokonaisuus opettajan roolissa takana. Toimin vastuukouluttajana taloushallinnon ammattitutkinnossa ajalla 3/2015 - 5/2016. Lisäksi uusi vastaava koulutus on alkamassa elo-syyskuun vaihteessa, mikäli riittävän suuri ryhmä saadaan kokoon. Uuden taloushallinnon at:n ryhmän kanssa minulla on mahdollisuus heti tuoreeltaan soveltaa opittua käytäntöön.

Käytännön kokemus opettajan tehtävistä lähihistoriassa auttaa varmasti omaksumaan opettajakoulutuksessa saatavaa oppia, auttaa siis jalostamaan opitun osaamiseksi. Paljon uusia termejä ja hienolta kuulostavia lauseita - kuulemma opiskelun päättyessä meillä on nuo termit hyvin hallussa!