Blogia ja avainsanoja

Tekstin tuottaminen tuntuu minusta vaikealta. Se ei kuulu mielipuuhiini. Tästä huolimatta olen parin vuoden ajan ansainnut elantoni kirjoittamalla, uskokaa tai älkää. Tuona aikana kerkesin käydä muun muassa Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen ja hankkia erinäisiä oppaita, kuten esimerkiksi Hyvä lehtijuttu – kirjoittajan opas. Kuinka helpolta ja itsestään selvältä asia tuntuukaan, kun noita oppaita lukee, mutta auta armias, kun itse pitäisi kirjoittamisen työhön ryhtyä! Siis soveltaa luettu asia käytäntöön!

Hieman nikotellen (äänettömästi) lähiopetuspäivillä suhtauduin oppimispäiväkirjana tehtävään blogiin. Voi ei, taasko tekstin tuottamista! Tiistain 21.6. verkko-opetusillan aikana kuitenkin sain valaistuksen ja uuden perspektiivin aiheeseen. Jospa en katsoisikaan blogia tekstin tuottamisen pakkopullana, vaan niin kuin Kati hyvin asian avasi yhden opiskelijakollegan kysymykseen liittyen: blogi tuo eri oppimisvaiheiden askelia näkyväksi eli miten oppiminen on matkan varrella muuttanut omaa ajattelua. Blogin kautta voin myös osoittaa osaamistani joiltakin osaamisalueilta. Minä sanallistan osaamistani. Yes! Tämähän kuulostaa jo paljon paremmalta.

Tämän tiistai-illan aikana kävimme läpi paljon opiskeluun liittyviä käytännön asioita. Se on hyvä. Alussa tulee tuutin täydeltä uutta, ja kaikki uusi on tärkeää. Vaikka jo lähipäivillä monia asioita sivusimme, kertaus on opintojen äiti. Asiat jää paremmin mieleen toistojen kautta eikä sitten tarvitse toivottavasti kompuroida kovinkaan paljon.

Tosi mukava oli myös kuulla Tornion ryhmän opiskelijakavereita. Toivottavasti edes kerran pääsemme kaikki kasvotusten.

Kati-tutor heitti illan lopuksi meidät aikamoiseen harjoitukseen. Saimme 20 minuuttia aikaa lukea pari kolme -sivuinen teksti sekä miettiä, miten opetamme kyseisen asiasisällön toisten ryhmien opiskelijoille. Harjoitus toteutettiin niin kutsutulla palapelimallilla. Tehtävänanto suoraan sanoen hirvitti ensi kuulemalta. Teksti oli täysin vieras, ryhmän jäsenet entuudestaan tuntemattomia, aikaa vähän. Loppujen lopuksi palapelimalli oli kuitenkin todella mielenkiintoinen. Tulemme jatkossa tällä tavalla työskentelemään sillä erotuksella, että aineiston saamme tutustuttavaksemme ja työstettäväksemme jo viikkoa ennen. Tämähän helpottaa paljon. Treeni oli kuitenkin tähän saumaan hyvä, jotta tiedämme, millä tavalla syksyllä verkko-opetusillat jatkuvat.

Minulla oli ilo tehdä ryhmätyö Johannan, Reetan ja Tomin kanssa. Meidän aiheen punaisena lankana oli opiskelijan ohjaaminen aktiiviseksi toimijaksi, jolloin opiskelija itse johtaa omaa oppimisprosessiaan. Opettajan rooli on toimia ohjaajana, tukijana ja mahdollistajana. 

Avainsanoja aineistossamme olivat osallisuus, vapaus, vastuu ja tarjouma. Osallisuus tulikin kuvattua tuossa edellä olevassa kappaleessa. Silloin kun oppimisprosessin toteuttaminen on opiskelijan omalla vastuulla, siihen liittyy myös vapaus. Vastuu tuo vapautta. Vapaus tuo vastuuta. Kummin päin se menikään vai toimiiko molemmin päin? Voisi ajatella, että mitä enemmän vastuu siirtyy opiskelijalle, sitä helpompaa opettajalla on. Ehkä se ei kuitenkaan näin mene. Päinvastoin opettaja joutuu nyt skarppaamaan kaiken taitonsa ja vaistonsa, jotta osaa ohjata opiskelijoita yksilöinä, joku kun saattaa valita itselleen tuon vapauden, mutta vastuu jää unholaan.

Tarjouma on tärkeä sana. Tarjouma on erilaisia oppimisympäristön osia tai oppimistapahtumia. On olemassa tarjoumaverkostoja. Tarjouma tarkoittaa erilaisia tapoja hankkia ammattitaitoa.

Nyt on siis varsinainen verkko-opiskelukin lähtenyt käyntiin. Parin kuukauden kesälomatauko tulee tähän väliin ja elokuun loppupuolella virkeyttä ja voimia keränneenä jatkan opiskelua.