Kestävä kehitys

Yleisesti

Kestävä kehitys terminä on tullut varmasti jo useimmille tutuksi vähintäänkin mediasta otsikkotasolla. Kuinka moni sitten todellisuudessa on pysähtynyt miettimään sitä oman elämänsä, niin yksityisen kuin työelämän, näkökulmasta. Kestävä kehitys – ei tuhlata turhaan, koitetaan käyttää tavaroita niin kauan, kuin niitä vain pystyy käyttämään, vähennetään roskaa ja saastumista, säästetään vettä. Siinä muutama käytännön asia, joita tulee ensimmäisenä mieleen.  Vaikka me tätä päivittäin toteuttaisimmekin, tuleeko mietittyä, että miksi termi ”kestävä kehitys” on olemassa, mitä sen taustalta löytyy, mitä sen eteen tulisi oikeasti tehdä ja mitkä ovat tavoitteet. Jotta kestävän kehityksen periaatteita voi omassa työssään noudattaa, tulee olla kattava käsitys siitä, mitä se tarkoittaa. 

Tavoitteet ovat maailmanlaajuisesti samat ja koskevat niin yksilöitä kuin koko globaalia toimintaa. Vuonna 1987, kun asiaa ensimmäisen kerran käsiteltiin YK:n komissiossa, siellä todettiin, että ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Asia on tuolloin hyvin ilmaistu, mutta tänä päivänä tuota ilmaisua voisi vielä täydentää ajatuksella, miten tarpeita voitaisiin vähentää ja madaltaa. Kulutustahti kun näyttää kärjistetysti sanottuna olevan eksponentiaalisesti kiihtyvää.

Suomi on vuonna 2013 julkistanut oman kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen. Aikaisemminkin on kestävään kehitykseen otettu kantaa ja sitä toteutettu kestävän kehityksen strategian ohjaamana, mutta tänä päivänä puhutaan siis yhteiskuntasitoumuksesta. Tuota sitoumusta päivitettiin 2016 keväällä yhteensopivaksi kansainvälisen toimintaohjelman (Agenda 2030) kanssa.

Opetushallitus on julkaissut ammatillista koulutusta koskevan kestävän kehityksen ohjeen. Ohjeen tarkoitus on auttaa koulutuksen järjestäjiä kestävän kehityksen toimintajärjestelmän rakentamisessa ja kestävän kehityksen sisällyttämisessä osaksi koulutuksen järjestäjän laadun hallintaa. 

Käytännössä kestävän kehityksen periaatteita toteutetaan niin yksilö- kuin globaalillakin tasolla päivittäisessä valintojen teossa ja valintojen seurausten arvioinnissa. Valintojen seurausta arvioidaan ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmista. Parhaimpaan lopputulokseen pääseminen edellyttää näiden kaikkien osa-alueiden keskinäisten riippuvuussuhteiden ymmärtämistä. Ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden yhtäaikainen optimaalinen toteutuminen on voimaa!

Kestävä kehitys ammatillisessa koulutuksessa

Opetushallitus määrittelee kestävän kehityksen sisällöiksi ammatillisessa koulutuksessa elinkaariajattelun, kunkin ammattialan teknologiset, tuotannolliset ja sosiaaliset järjestelmät ja prosessit, ekotehokkuuden ja taloudellisen kestävyyden, vastuullisen yritystoiminnan ja ammattialan etiikan, asiakaspalvelun ja tulevaisuusajattelun. Jokainen näistä kytkeytyy tavalla tai toisella ekologiseen, taloudelliseen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyysajatteluun.

Ekologinen kestävyys (YMPÄRISTÖ) – Ihmisen elämä on täysin riippuvainen luonnosta. Luonnon säilymisen turvaaminen on ensisijaisen tärkeä, jotta elämä maapallolla voi jatkua ja että myös tulevilla sukupolvilla on täällä yhtä hyvät elämisen mahdollisuudet. Luonto ei saa käytössä köyhtyä, joten käytön jälkeen luonnon eheytyminen on turvattava. 

Ammatillisessa koulutuksessa noudatetaan luonnon suhteen varovaisuusperiaatetta. Ympäristön tila ei saa heiketä minkään toiminnan seurauksen. Varmaankin kaikkein helpointa ja arkipäiväisintä on kaiken käyttö- ja kulutushyödykkeiden käytön vähentäminen, jolloin myös näiden hyödykkeiden tuotannon tarve vähenee: raaka-aineet mitä suuremmissa määrin tulevat luonnosta ja tuotannon vähetessä luontoa säästyy.

Esimerkiksi verkko-opetusympäristöt toteuttavat kestävän kehityksen periaatteita. Paperisen opetusmateriaalin tarve vähenee ja ihmisten matkustamisen tarve vähenee. 

Taloudellinen kestävyys (TALOUS) – Kautta aikain yksi voimakkaimmista ihanteista on ollut ja on enenevissä määrin yhä edelleen talouskasvun ihanne ja talouskasvun tavoittelu. Voisi ajatella, että tämä on jonkinlaisessa ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa ja varmaan onkin, mikäli talouskasvua ei toteuteta vastuullisesti.

Ammatillisessa koulutuksessa toteutetaan ja suunnitellaan talousohjausta vakaalla pohjalla niin, että turvataan toiminnan tasapainoinen ja laadullinen kasvu ja kehitys. Velkaantumista vältetään ja varoja ei hävitetä. Taloudellinen kestävyys on vastuunottoa siitä varallisuudesta, jolla toimintaa harjoitetaan ja vastuunottoa tulevaisuuden taloudellisista toimintamahdollisuuksista. Taloudellisen toiminnan tulee olla ekotaloudellista ja myös tukea sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys (IHMINEN) – Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä toiminta ei hyväksy eriarvoisuutta, pakkotyötä, lapsityötä eikä epäinhimillisiä työolosuhteita muutama esimerkki mainittuna. Tavoitteena on perushyvinvoinnin aikaansaaminen, sen pysyvyys ja sen turvaaminen myös tulevaisuudessa sukupolvelta toiselle.

Ammatillisessa koulutuksessa tämä periaate näkyy muun muassa siten, että kaikille pyritään järjestämään mahdollisuus opiskella ja hankkia ammatti. Opiskelun onnistumisen varmistamiseksi on rakennettu hyviä tukitoimia ja tukiverkostoja. Opiskelupolku suunnitellaan yksilöllisesti eli laaditaan osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS). Tarvittaessa laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Koulutuksen tasa-arvo toteutuu hyvin. Koulutus kaiken kaikkiaan on ratkaisevassa asemassa kestävälle kehitykselle, koska koulutuksen kautta avautuu mahdollisuus myös ekologisen ja taloudellisen kestävyyden turvaamiselle. 

Niin henkilöstön kuin opiskelijoiden terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan ja annetaan mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Huolehditaan myös, että yhteisössä toteutuu turvallisuus, esteettisyys, viihtyisyys, terveellisyys, hyvät ihmissuhteet, tasa-arvo, monikulttuurisuus ja antirasismi. Mitä paremmin nämä asiat saadaan juurrutettua yhteisöön, sitä paremmin ne myös siirtyvät tuleville sukupolville.