Eettiset periaatteet

Miten eettiset periaatteet näkyvät ja ohjaavat omassa työssäni

Wikipedia määrittelee etiikan tutkimusalaksi, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta. Sana eettinen on adjektiivi, ja Wikisanakirjan mukaan tarkoittaa sellaista, joka pitäytyy normatiivisen etiikan arvoissa.

Opetusalan Ammattijärjestö (OAJ) on kirjannut opettajan eettiset periaatteet verkkosivuilleen. 

Opettajan suhde työhönsä

Omassa työssäni toimin vastuullisesti ja olen sitoutunut oppilaitoksemme ja alamme normistoon ja oman ammattikuntamme etiikkaan. Eli noudatan ohjeita, sääntöjä ja lakeja. Kun epäselviä asioita tulee vastaan, kysyn ja haen tietoa, jotta voin toimia oikein ja välttää virheet. Järjestän työympäristöni ja aikatauluni niin, että työ on mahdollista hoitaa tehokkaasti haittoja välttäen ja kestävää kehitystä edistäen. Kehitän myös omaa osaamistani muun muassa hankkimalla pedagogisen pätevyyden ja myös jatkuvaa ajantasakoulutusta omalta substanssialaltani. Seuraan kehittymistäni esimerkiksi opiskelijapalautteiden ja työyhteisössä käytävien keskustelujen avulla.

Opettaja ja oppija

Jokainen opiskelija on yksilö, jolla on omat tarpeensa, tavoitteensa ja toimintakykynsä. Opiskelijaan tutustuminen alkaa heti hakemuksen saapumisesta ja jatkuu läpi opiskeluajan. Tutustumisen ja opiskelijan tilanteeseen perehtymisen kautta voin antaa parhaan mahdollisen avun. Opiskelijalla on oikeudet ja velvollisuutensa niin kuin on myös opettajallakin. Minun tehtävä on varmistaa, että nämä oikeudet ja velvollisuudet toteutuvat molemmin puolin ja ne hoidetaan asianmukaisesti. Omassa toiminnassani pyrin esimerkiksi tunnistamaan sosiaalisia vaikutuksia, jolloin omaa toimintaa voi ohjata oikeaan suuntaan. Opiskelijaryhmä on ryhmä, joka koostuu yksilöistä. Sillä, miten tuo ryhmä lähtee toimimaan, on merkitystä kaikille ryhmän jäsenille. Opettaja voi olla avainasemassa hyvän ryhmähengen syntymiseen. Yksilötasolla opettajana pyrin myös tarvittaessa tukemaan oppilasta kasvussa hyväksi yhteiskunnan jäseneksi, esim. tuen ja rohkaisen epävarmaa yksilöä.

Opettaja työyhteisössä

Myös työkaverit ovat asiakkaitamme -periaatteella suhtaudun työyhteisöön. Emme ole ainoastaan palvelemassa varsinaisia asiakkaitamme eli opiskelijoita vaan olemme myös palvelemassa toinen toisiamme, jotta yhdessä voimme toteuttaa oppilaitoksemme tehtävää yhteiskunnassa. Työkaverin kunnioittaminen on lähtökohta. On hienoa, että työyhteisössä on erilaisia henkilöitä erilaisine mielipiteineen ja erilaisine persoonallisuuksineen. Työpaikallamme on poikkeuksellisen avoin keskustelukulttuuri, mikä on erinomainen asia. Voimme ilman mitään jännitteitä tehdä yhdessä työtä ja tarvittaessa tukea ja auttaa joustavasti toinen toistamme.

Opettaja ja yhteiskunta

Opettajana minulla on yhteiskunnan antama vastuu kasvattaa ja kouluttaa opiskelijoistani ammatillisesti osaavia ja muutoinkin yhteiskunnan osaaviksi ja vastuullisiksi jäseniksi kehittyviä yksilöitä. Tehtäväni on edistää kasvatuksen ja kasvun mahdollisuuksia myös yhteiskunnan näkökulmasta. Yhteiskunnan näkökulmasta katsoen opetustyön lisäksi myös muun yritystoimintaan liittyvän toiminnan tulee olla vastuullista sekä paikallisesti ja globaalisti kestävää kehitystä edistävää toimintaa.

Opettaja ja sidosryhmät

Koska toimin ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, minun sidosryhmiini ei kuulu opiskelijoiden huoltajia. Tarvittaessa sidosryhminä ovat muut koulutuksesta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista vastuussa olevat tahot, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon eri asiantuntijaryhmät, viranomaiset ja muut mahdolliset yhteistyötahot. Yhteistyö eri sidosryhmien kanssa varmistaa oppijalle parhaan mahdollisen oppimisen ja kehityksen tuen sekä myös oppimismahdollisuuksien laajentamisen.

Opettaja ja moniarvoisuus

Moniarvoisuus opettajan työssäni näkyy siinä, että ymmärrän opiskelijoiden erilaiset taustat, kulttuurit ja maailmankatsomukset heidän oikeuksinaan, meitä kaikkia rikastuttavina asioina ja sellaisina asioina ja tekijöinä, jotka eivät saa heikentävästi vaikuttaa opiskelijan opiskelumahdollisuuksiin, turvallisuuden tunteeseen eikä mihinkään muuhunkaan. Kaikilla opiskelijoilla tulee olla tasapuoliset oikeudet ja myös velvollisuudet.

Kestävä kehitys

Yleisesti

Kestävä kehitys terminä on tullut varmasti jo useimmille tutuksi vähintäänkin mediasta otsikkotasolla. Kuinka moni sitten todellisuudessa on pysähtynyt miettimään sitä oman elämänsä, niin yksityisen kuin työelämän, näkökulmasta. Kestävä kehitys – ei tuhlata turhaan, koitetaan käyttää tavaroita niin kauan, kuin niitä vain pystyy käyttämään, vähennetään roskaa ja saastumista, säästetään vettä. Siinä muutama käytännön asia, joita tulee ensimmäisenä mieleen.  Vaikka me tätä päivittäin toteuttaisimmekin, tuleeko mietittyä, että miksi termi ”kestävä kehitys” on olemassa, mitä sen taustalta löytyy, mitä sen eteen tulisi oikeasti tehdä ja mitkä ovat tavoitteet. Jotta kestävän kehityksen periaatteita voi omassa työssään noudattaa, tulee olla kattava käsitys siitä, mitä se tarkoittaa. 

Tavoitteet ovat maailmanlaajuisesti samat ja koskevat niin yksilöitä kuin koko globaalia toimintaa. Vuonna 1987, kun asiaa ensimmäisen kerran käsiteltiin YK:n komissiossa, siellä todettiin, että ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Asia on tuolloin hyvin ilmaistu, mutta tänä päivänä tuota ilmaisua voisi vielä täydentää ajatuksella, miten tarpeita voitaisiin vähentää ja madaltaa. Kulutustahti kun näyttää kärjistetysti sanottuna olevan eksponentiaalisesti kiihtyvää.

Suomi on vuonna 2013 julkistanut oman kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen. Aikaisemminkin on kestävään kehitykseen otettu kantaa ja sitä toteutettu kestävän kehityksen strategian ohjaamana, mutta tänä päivänä puhutaan siis yhteiskuntasitoumuksesta. Tuota sitoumusta päivitettiin 2016 keväällä yhteensopivaksi kansainvälisen toimintaohjelman (Agenda 2030) kanssa.

Opetushallitus on julkaissut ammatillista koulutusta koskevan kestävän kehityksen ohjeen. Ohjeen tarkoitus on auttaa koulutuksen järjestäjiä kestävän kehityksen toimintajärjestelmän rakentamisessa ja kestävän kehityksen sisällyttämisessä osaksi koulutuksen järjestäjän laadun hallintaa. 

Käytännössä kestävän kehityksen periaatteita toteutetaan niin yksilö- kuin globaalillakin tasolla päivittäisessä valintojen teossa ja valintojen seurausten arvioinnissa. Valintojen seurausta arvioidaan ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmista. Parhaimpaan lopputulokseen pääseminen edellyttää näiden kaikkien osa-alueiden keskinäisten riippuvuussuhteiden ymmärtämistä. Ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden yhtäaikainen optimaalinen toteutuminen on voimaa!

Kestävä kehitys ammatillisessa koulutuksessa

Opetushallitus määrittelee kestävän kehityksen sisällöiksi ammatillisessa koulutuksessa elinkaariajattelun, kunkin ammattialan teknologiset, tuotannolliset ja sosiaaliset järjestelmät ja prosessit, ekotehokkuuden ja taloudellisen kestävyyden, vastuullisen yritystoiminnan ja ammattialan etiikan, asiakaspalvelun ja tulevaisuusajattelun. Jokainen näistä kytkeytyy tavalla tai toisella ekologiseen, taloudelliseen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyysajatteluun.

Ekologinen kestävyys (YMPÄRISTÖ) – Ihmisen elämä on täysin riippuvainen luonnosta. Luonnon säilymisen turvaaminen on ensisijaisen tärkeä, jotta elämä maapallolla voi jatkua ja että myös tulevilla sukupolvilla on täällä yhtä hyvät elämisen mahdollisuudet. Luonto ei saa käytössä köyhtyä, joten käytön jälkeen luonnon eheytyminen on turvattava. 

Ammatillisessa koulutuksessa noudatetaan luonnon suhteen varovaisuusperiaatetta. Ympäristön tila ei saa heiketä minkään toiminnan seurauksen. Varmaankin kaikkein helpointa ja arkipäiväisintä on kaiken käyttö- ja kulutushyödykkeiden käytön vähentäminen, jolloin myös näiden hyödykkeiden tuotannon tarve vähenee: raaka-aineet mitä suuremmissa määrin tulevat luonnosta ja tuotannon vähetessä luontoa säästyy.

Esimerkiksi verkko-opetusympäristöt toteuttavat kestävän kehityksen periaatteita. Paperisen opetusmateriaalin tarve vähenee ja ihmisten matkustamisen tarve vähenee. 

Taloudellinen kestävyys (TALOUS) – Kautta aikain yksi voimakkaimmista ihanteista on ollut ja on enenevissä määrin yhä edelleen talouskasvun ihanne ja talouskasvun tavoittelu. Voisi ajatella, että tämä on jonkinlaisessa ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa ja varmaan onkin, mikäli talouskasvua ei toteuteta vastuullisesti.

Ammatillisessa koulutuksessa toteutetaan ja suunnitellaan talousohjausta vakaalla pohjalla niin, että turvataan toiminnan tasapainoinen ja laadullinen kasvu ja kehitys. Velkaantumista vältetään ja varoja ei hävitetä. Taloudellinen kestävyys on vastuunottoa siitä varallisuudesta, jolla toimintaa harjoitetaan ja vastuunottoa tulevaisuuden taloudellisista toimintamahdollisuuksista. Taloudellisen toiminnan tulee olla ekotaloudellista ja myös tukea sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys (IHMINEN) – Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä toiminta ei hyväksy eriarvoisuutta, pakkotyötä, lapsityötä eikä epäinhimillisiä työolosuhteita muutama esimerkki mainittuna. Tavoitteena on perushyvinvoinnin aikaansaaminen, sen pysyvyys ja sen turvaaminen myös tulevaisuudessa sukupolvelta toiselle.

Ammatillisessa koulutuksessa tämä periaate näkyy muun muassa siten, että kaikille pyritään järjestämään mahdollisuus opiskella ja hankkia ammatti. Opiskelun onnistumisen varmistamiseksi on rakennettu hyviä tukitoimia ja tukiverkostoja. Opiskelupolku suunnitellaan yksilöllisesti eli laaditaan osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS). Tarvittaessa laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Koulutuksen tasa-arvo toteutuu hyvin. Koulutus kaiken kaikkiaan on ratkaisevassa asemassa kestävälle kehitykselle, koska koulutuksen kautta avautuu mahdollisuus myös ekologisen ja taloudellisen kestävyyden turvaamiselle. 

Niin henkilöstön kuin opiskelijoiden terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan ja annetaan mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Huolehditaan myös, että yhteisössä toteutuu turvallisuus, esteettisyys, viihtyisyys, terveellisyys, hyvät ihmissuhteet, tasa-arvo, monikulttuurisuus ja antirasismi. Mitä paremmin nämä asiat saadaan juurrutettua yhteisöön, sitä paremmin ne myös siirtyvät tuleville sukupolville.

Opetustuokion toteutus

Tiistai-illan (11.10.2016) esityksen suunnittelussa useampiin eri valintoihin vaikutti se, että aikaa oli varattuna puoli tuntia, mikä on loppujen lopuksi lyhyt aika opetustilanteelle. Opetusympäristönä oli AC-tila, joka tuo omat mahdollisuutensa, mutta myös rajoitteensa. Pohdimme suunnitteluvaiheessa opetustuokion toteutusta tutorilta saamiemme kysymysten pohjalta.                                            
                                                                           

Miten opetan ja miten jäsentelen asian?
                                                                                                                                                                   

Opetustilanteen organisointi vaikuttaa asiasisällön oppimiseen. Asiasisältö vaikuttaa siihen, miten opetamme. Meillä aiheena oli YouTube-kanavan luominen, videon luominen sekä tekijänoikeudet ja käyttöoikeudet. Asiatietoa yhden käytännön esimerkin kera tuntui tulevan sen verran paljon, että valitsimme opettajajohtoisen menetelmän.
                                                                                                                                                        

Puolen tunnin aikana meillä toimi kolme ryhmän jäsentä vuorollaan opettajan roolissa. Vaihdot pyrimme tekemään sujuvasti ja aihepiirit toisiinsa linkittäen. Tällöin asian eteneminen ei häiriinny vaihdosta liikaa eivätkä opiskelijat putoa kyydistä. Tilanne pääsee jatkumaan luontevasti.
                                                                                                                                                                          

Rytmitimme puolituntisen aloitusosaan, jossa kerrottiin opetushetken sisältö ja valitsemastamme aiheesta yleistietoa. Tämän jälkeen oli varsinainen ydinsanoma eli YouTube-kanavan luominen sekä videon luominen kanavalle. Käytännön esimerkkinä ryhmän jäsen esitteli oman juuri luomansa YouTube-kanavan. Tällä saimme virikettä ja käytännönläheisyyttä opetustuokioon.
                                                                                                                                                                                                      

Teemaan päätimme liittää myös tärkeän ja useimmiten huomiotta jäävän seikan; tekijänoikeudet ja käyttöoikeudet, mikä itsessään jo olisi voinut olla opetustuokion aihe. Tai pelkästään YouTube-kanavan ja videon luominen olisi voinut olla aiheena jättäen pois yleisesittelyn ja käyttöoikeudet. Edelleenkin meillä on haasteena asiasisällön riittävän tarkka rajaaminen. Tähän on jatkossa vielä keskityttävä.

                         

Miten aktivoin kuulijan?
                                                                                                                                                                  

Kun AC:ssä tehdään valintoja eri opetusmenetelmien ja osallistujien aktivointien suhteen, tulee ottaa huomioon minkä tason kokemus osallistujilla on AC:stä. Jos käyttökokemusta ei ole paljon, niin silloin menetelmät valitaan mahdollisimman yksinkertaisiksi. Jo tällaisessa virtuaaliluokassa mukana olo etäyhteyksien päästä saattaa olla monelle kokemus, jota etukäteen jännitetään ja itse tilanteessa joudutaan ”skarppaamaan” täysillä, jotta pysytään mukana siinä, mitä tapahtuu. Mitä kokeneempi virtuaalitilojen käyttäjä opiskelijaryhmä on, sitä monimuotoisemmat menetelmät voivat olla käytössä.
                                                                                                                                                                   

Ryhmätyössämme päädyimme helppoihin aktivointimenetelmiin. Valitsimme etukäteen Facebookissa tehtävän kyselyn, joka viritti jo ennakkoon osallistujia aiheeseen. Lisäksi teimme esityksen aikana yhden viittauskyselyn. Loppuun aiottu kommentti- ja kokemuskooste jäi ajanpuutteen vuoksi tekemättä.
                                                                                                                                                              

AC:n käyttö ei ole meille ryhmäläisille tuttu koko monipuolisuudessaan. Toki tämä tilanne olisi ollut hyvä hetki opetella vaikkapa useampia uusia tekniikoita. Hankaluutena on se, että ryhmämme jäsenet ovat aktiivisia henkilöitä, ja meillä on haastetta kyllikseen ylipäänsä löytää yhteistä aikaa asioiden suunnitteluun ja testaamiseen. Tämä varmaankin oli se painavin syy, että tällä kerralla tyydyimme helppoihin ratkaisuihin. Mutta näinhän se menee ”tositilanteissakin”. Ratkaisut tehdään resurssien mukaan.

Hyödynnänkö pienryhmissä työskentelyä?      
                                                                     

Pohdimme pienryhmätyöskentelyn toteuttamista, mutta jätimme tämän vaihtoehdon aika lailla jo alkuvaiheessa pois. Opetustilanteen lyhyt aika vaikutti tähän päätökseemme kaikkein eniten. Ajattelimme ryhmiin jaon organisoinnin vievän liikaa aikaa ja vaikuttavan itse opetustilanteeseen keskittymiseen. Yhdessä illan esityksessä ryhmätyöskentelyä kyllä hyödynnettiin ja pienistä teknisistä hankaluuksista huolimatta se kaiken kaikkiaan vaikutti hyvältä kokeilulta. Vaikka emme itse tätä toteuttaneet, saimme aiheesta hyvää oppia toisen esityksen välityksellä.

Muuta

Padlet ei näy minun läppärin ruudullani kovin selvästi. Tekstit ovat niin pientä, että huononäköisenä, vaikkakin ”rillipäänä”, en pysty ruudulta padletin tekstejä lukemaan. No, ne kyllä ovat jälkikäteen katsottavissa Facebook-ryhmässämme.

Esitysten aikana viittauksia oli vaikea huomata. Osa jäi kokonaan huomaamatta. Viittaukset huomioitiin vain viittauskyselyissä.

Kustannussopimus opetusaineistosta

Tänään oli ihmeellinen päivä. Yksi sellainen päivä, jota on vaikea kuvitella etukäteen olevan. Ensimmäisen kustannussopimukseni tuotos on julkaistu. Itse asiassa se on eilen julkaistu, mutta sain tänä aamuna asian tietooni tämän kukkapuskan kera:

Kerron julkaisusta täällä ope-koulutuksen blogissani, koska julkaisu koskee opettajan työtä. Olen tehnyt palkanlaskennan aineistoja Edita Publishing Oy:lle. Julkaisut löytyvät tästä linkistä.

Viime vuonna koitin kovasti etsiä sopivaa harjoitusaineistoa taloushallinnon ammattitutkinnon opiskelijoille palkanlaskennan valmistavaan koulutukseen. Soittelin kustantajien myyjiä läpi, mutta mitään ei löytynyt. Palkanlaskennan oppikirjoissa oli pieniä yksittäisiä harjoituksia, joista ei oikein kunnon kokonaiskuvaa saa. Kaipasin vastaavaa aineistoa, mitä kirjanpidon puolelle on eTositeaineistoja olemassa.

Viime vuoden joulukuun alussa sitten Editalta soitti kustannuspäällikkö ehdotuksenaan, että alkaisin itse tekemään sellaista opetusaineistoa, jonka perään kyselin. Pienen mietinnän jälkeen suostuin. Tiesin, että työ on todella iso ja että tämän alan aineistoissa on se hankaluus, kun ne täytyy päivittää vähintään kerran vuodessa, joskus jopa useamminkin. Mutta tässä on nyt tulos valmiina myynnissä! Onpa hyvä mieli.

Samassa yhteydessä tuli pohdittua, mikä ero on julkistamisella ja julkaisemisella. Julkistaminen tarkoittaa teoksen saattamista luvallisesti yleisön saataviin (nähtävillä, tiedossa, esim. taideteoksen julkistaminen), mutta julkaistuksi teos tulee vasta sitten, kun se on luvallisesti jo myynnissä saakka tai sitten muulla tavoin jaossa yleisölle.

Oivaltavan oppimisen malli (Lonka, 2015)

Seurasin videotallenteelta professori Kirsti Lonkan huhtikuussa 2016 Oulussa pitämää luentoa Oivaltava oppiminen – miten syntyy oppimisen ilo? Lonkan Oivaltavan oppimisen malli (2015) aukeni minulle oikein hyvin. 

Mallista löytyi tuttuja piirteitä, jotka osasin yhdistää ajoille, jolloin on tullut treenattua esiintymisharjoituksia tai esseen kirjoittamista. Napakka alku, jolloin kiinnostus herää, ydinasia eli teema käsittelyssä keskellä ja lopuksi yhteen kokoava ja tulevaisuuteen suuntaava lopetus, tavoiteltavan tunnetilan varmistaminen.

Oivaltavan oppimisen vaiheet Lonkan mallissa:

1)      Prosessin käynnistäminen; kiinnostus ja uteliaisuus sytytetään

2)      Prosessin tukeminen; kiinnostusta ylläpidetään

3)      Arviointi; kiinnostus syvenee

Lonkan oppimisen mallissa lähtökohtana ovat alustavat tavoitteet, jonka pohjalta käynnistetään oppimisen prosessi. Yhdessä opiskelijoiden kanssa asetetaan oppimisen tavoitteen sen jälkeen, kun lähtöhetken osaaminen on selvillä. Alussa on tärkeää kannustavan ilmapiirin luominen. Kiinnostuksen ja uteliaisuuden herättämisellä aktivoidaan opiskelijat oppimisen työhön. Vielä parempi, jos saadaan opiskelijat ensin hämilleen (positiivisesti), jolloin varmasti huomio on herätetty.

Mallin kakkosvaiheessa eli varsinaisessa oppimisvaiheessa alussa herätetty kiinnostus ylläpidetään tavoitteellisella ja kohteellisella toiminnalla, joka voi olla itseopiskelua tai yhdessä oppimista, kuitenkin oppimisen ja ajattelun edistämistä. Toivottavaa ja tavoitteellista on se, että uusiakin tavoitteita syntyisi.

Viimeisen vaiheen tehtävänä on arviointikeskusteluja feed forward -periaatteella hyödyntäen rohkaista tulevaan, prosessin jälkeiseenkin oppimiseen. Tutkitaan, onko tavoitteisiin päästy vai onko ne jopa ylitetty. Selvitetään, mitä uutta ymmärrystä on luotu ja onko esimerkiksi oppiminen muuttunut jollakin tavalla. Lonka siis ei puhu feed backistä vaan hän puhuu feed forwardista. Koko oppimisprosessin aikana käytävä rakentava palautekeskustelu onkin tulevaisuuteen suuntaavaa – ei taaksepäin! Tämä oli mielenkiintoinen. Puhutaan palautteesta, mutta ei menneestä ajasta. Tätä pitää vielä pureskella.

Lonkan sanoin feed forwardissa ”Kaikki kohdistuu tulevaisuuteen. Ei siihen, millainen surkimus minä nyt olen, vaan millainen minä olen sitten, kun tämä sykli on ohi.”